tiistai, 25. toukokuu 2010

Hullu, ihana idea

Tuli tänään mieleen että jos sitä ottaisi ja pistäisi nettikaupan pystyyn. Tekisi tilauksesta vaatteita ja koruja. Ihan pienestä aloittaisi. Muutamasta helposta mallista ja laajentaisi sitten kun siltä tultuisi. Ei muuta kuin kova suunnitteleminen päälle. Alkuun siis ainakin täysin sivutoimisena ja sitten katsoa ajan kanssa kannattaako laajentaa ja ryyhtyy tekemään suuremmalla aikataululla :D

perjantai, 14. toukokuu 2010

Sekavia mietteitä

En tiedä missä mennään. En ole tytöstä kuullut mitään taas pitkään aikaan enkä tiedä tulenko jatkossakaan samaan. välillä tuntuu että annan periksi ja jatkan elämässä eteenpäin ja sitä olen yrittänytkin mutta en pääse. Aina tulee sitten sekin hetki että tuntuu että kyllä tämä vielä tästä ja että kyllä saan vielä häneen yhteyden. Laitoin hänelle sähköpostia mutta vastausta en ole saanut. Vainoharhat jyllää.

tiistai, 20. huhtikuu 2010

Miten väärässä oleminen voi tuntua näin hyvältä?

Siis siinähän se koko homman ydin oikeastaan on. Kyse on tästä ihmisestä josta olen nuo muutaman edellisenkin merkinnän kirjoittanut. TYtöstä. Ihanasta tytöstä. luulin että koko kolariinjoutumishomma olisi ollu vaan sairasta pilaa mutta luojan kiitos ei.

Tänä iltana hän olikin yllättäen mesessä ja kertoi miksen ollut saanut mitään tietoja pitkään aikaa hänen voinnistaan tai muustakaan. Masennus, uupumus ja kokemuksen aiheuttamat traumat. Onhan niissä jo syytä olla hiljaa ja haluta yksinäisyyttä.

Ja minä tyhmä menin epäilemään vaikka mitä. Onneksi olen kuitenkin vain ihminen. Erehtyväinen sellainen niin kuin kaikki muutakin ihmiset. Omaan vain niin kamalan vilkkaan mielikuvituksen ja vahvan intuition että olin jo melkein varma että minuahan on huijattu ja rankasti. Yleensä olen ollut tällaisissa asioissa kohtuullisenkin oikeassa. Onneksi en näköjään kuitenkaan ole erehtymätön. Sanon luojan kiitos vaikka en uskokkaan luojaan.

Pahastihan siinä oli käynyt. Jalat eivät kuulemma tule enää niin hyvään kuntoon että kävely saati jouksu normalisoituisi kokonaan mutta pääasia että ihminen on hengissä.

En voi sanoin kuvata tätä autuaallista tunnetta mikä väärässä oleminen sai aikaan.

tiistai, 13. huhtikuu 2010

Näin tässä sit tais käydä

Taas mä annoin ilmeisesti huijata itteeni. Ei sitä näköjään opi koskaan itteensä suojelemaan ainakaan tunneasioissa. Antaa ittensä kokonaan ja sitte menettää toisen lisäksi myös ittensä. Eikä tajua näköjään sitäkään et ei kannata ikävöidä sellasta ihmistä joka tekee pahasti. mut silti vaan miettii et haluu toisen takasin. Olihan se aivan ainutlaatusta kun se oli eka tyttö kenen kanssa mulla oli isompia tunteita.  TUntuu nyt vaan etten haluu ees puhuu kenenkään kanssa tästä. PItää vaan sisällä kaikki paska kun ei varmaan odotettavissa mitään selitystäkään. Aattelen vaan et olispa tähän joku järkevä selitys ja et saisin sen edes joskus kuulla. Taas kerran on sellanen olo et ku vaan vois palata ajassa vähän taaksepäin ja tehdä jotain eri tavalla. Sanoo jotain asioita ja jotain jättää kertomatta. Turha jossitella kyllä. Mitään ei sillä saa takas. Voi helvetti että sitä on tyhmä.

tiistai, 6. huhtikuu 2010

Pelottaa

Koska olen erittäin vilkkaanmielikuvituksen omaava tapaus niin se välillä ajaa mut melkoisiin vainoharhoihin ja meinaan hajoilla oikeen huolella. Nyt siis on juurikin tällainen tilanne. Osan siitä pystyy pistämään aivan väsymyksen piikkiin mutta tuskin nyt aivan kaikkea.

Elikkä eilen sain tiedon että tämä tyttö josta kerroin on siis tänään päässyt teholta tavalliselle osastolle ja tytön pikkuveli joka on toiminut viestilintuna lupasi siis toimittaa mulle huoneen numeron sinne sairaalaan että voin ihastukselleni soittaa. Nyt ei siis tämän päivän aikana ole numeroa kuulunut ja sitten kun yritin asian tiimoilta soitella sairaalaan ja kysyä asiaa niin sairaalassa ei kuulemma sen nimistä potilasta ole. Tosin eihän ne sairaalasta kyllä sellasta tietoo saa virallisesti kuulemma antaakkaan kuin sukulaisille mut kuulemma sitä ei ihan pilkun päälle yleensä noudateta. Toivottavasti oli säännöt tietävä henkilö puhelimessa. Lisäksi kun siihen lisää sen että ko. kolarista en ole mistään löytänyt mitään tietoa mistään kanavasta niin johan alkaa mielikuvitus laukata. Voihan se olla että tämä tosiaan on pelkkä vainoharha mutta pelottavasti mun vainoharhat on jonkin kerran osoittautuneet varsin paikkaansa pitäviksi. Pelottaa.

En kyllä oikeen osaa uskoa että tämä tyttö omaisi niin kieroutuneen huumorintajun että tekisi tällaista. En pystyis uskomaan mutta mähän oonkin aika naurettavan sinisilmäinen tapaus välillä ja varsinkin silloin jos joku saa aikaan mussa jotain syvempiäkin tunteita.

Toivon todella että nää mun vainoharhat osoittautuu vaan mun mielikuvituksen tuotteeksi.