No niinhän ne menkatkin sitten alko. Ihmetyttää vaan kun olivat puoli päivää myöhässä. Veti taas mielen maahan ja se sitten aiheutti sen että Matti hermostui mulle. Minkä minä sille voin että ei välttämättä auta masentuneeseen oloon jos toinen vaan sanoo et koita nyt piristyä. Mut eihän se tiiä miltä toisesta tuntuu kun ei itse ole oikeen samalla aaltopituudella tässä asiassa. Ei se ymmärrä miten mulla voi niin paljon harmittaa se että en ole raskaana. Eikä sitä ilmeisesti ymmärrä Matin äitikään kun kerran yrittää vaikka väkisin etsii tälle mun alakulolle ja väsymykselle jonkun fyysisen syyn. Viikeksi se oli keksinyt että hei sullahan on varmaan sitten kilpirauhasen vajaatoiminta ku oot tuollanen. Onneksi ei päin naamaa sanonu. En varmaan olis osaanu pitää naamaani ummessa vaan olisin sanonu jotain tosi rumaa.