Kävin tänään kirpparilla. Yksi vihreä toppi ja punainen kietaisupaita tarttuivat mukaan. Oli kauhea halu ostaa kaikkia ihania pieneiä vauvanvaatteita mutta pidättäydyin kuitenkin kun ajattelin että mitä siitä sitten tulisi kun Matti näkisi mun raahaavan vauvanvaatteita kotiin. Tuskin siitä ainakaan kovin hyvää heiluisi.

Yritän tässä nyt pistää toivoani siihen että ku loppu kuusta mennään mun kummilapsen ristiäisiin niin Mattikin tulis toisiin ajatuksiin kun näkis suht normaaleja lapsia. Se kun työkseen on kehitysvammasiten lasten kanssa. Ei sillä että olisi mitään vammaisia vastaan mutta voihan se käsitys lapsista olla aika erilainen sellaisessa ympäristössä.

Mä tavallaan toivoskelen vähän tässä että jos kerran pitää vauvan kanssa odottaa siihen asti että koulu on käyty niin että valmistuessa voisin olla raskaana ja sitten jäädä koulun loppuessa melkeen heti äitiyslomalle. kuulin tässä sellasenkin kannan asiaan että vauva ja opiskelu on helpompaa sovittaa yhteen kuin työ ja vauva. Tämän kannan vahvisti kaksi äitiä.

Koulusta ei voida potkia raskaudentakia pois ja sinne varmasti pääsee takaisin halutessaa. Töihin ei välttämättä pääse. Koulussa pystyy kurssien kanssa pelaamaan sen mukaan miten itse jaksaa niitä käydä. töissä taas ei voi valita töitään vaan kaikki pitää tehdä.

Tästä teoriasta en ole Matille sanonut mitään. Oon nyt vähän sillä kannalla että antaa ajan kulua nyt jonkin aikaa vaikka se tuntuis miten vaikealta.