Matin kotona. Ei ollut tarkoitus tulla kuin vasta ehkä tiistaina mutta käskettiin heinähommiin. NO mahtaa nyt anoppia ketuttaa kun ei voikkaan käskee mua pellolle. Nilkka on nimittäin ilmeisesti nyrjähtänyt ja on helkkarin kipeä. Käveleminen on aika tuskaa. Tänään on jo saanut kuulla kuittailuja minun ja Matin kesänaikaisesta ja kuulemma niin kamalan epäterveellisestä ja rasvaisesta ruokavaliosta. Ihan kuin se kuuluisi anopille mitä me tai ainakaan minä suuhuni pistän.

No on sentään jotain kivaakin odotettavissa. Käytiin nimittäin perjantaina ostamassa kihlat. Ovat kaiverruksella tiistaihin asti. JOs vielä tiistain jälkeen pitää tulla tänne niin ostan kyllä ihan vittuillakseni jonkun kakun tai ainakin pullapitkon ja tuumaan että juodaanpas nyt kihlajaiskahvit. Huutohan siitä saattaa tulla mutta sitten tulee ja sitten viimeistään sanotaan halki kaikki muutkin asiat.

Parina iltana on itkettänyt tämä kaikki. Ei olisi tehnyt mieli palata tänne kun on ollut kuukauden kotipuolessa ja sukulaisten luona. Siellä sentään ei tarvinnut tapella kokoaikaa.  Ja sai olla sellainen kuin on eikä tarvinnut olla tekokiltti kellekkään kelle ei halua.

Äidille soitin tänään ja kerroin sormuksista. Äiti taivasteli ensin sitä että nuoriahan me vielä oltiin ja että olisi sitä ollut aikaa myöhemminkin. Sitten hän kysyi olemmeko vielä menossa kesän aikana käymään pohjoisessa päin. Olisi kuulemma kiva pitää joku aivan pienimuotoinen tilaisuus kihlojen johdosta oman perheen kesken. Olisihan se kyllä mutta saa nähdä selviääkö tästä enää kesän aikana minnekkään kauemmas. Särkänniemenreissukin kuihtui nyt kasaan näiden hehinätöiden ja muuttojen takia.