On jotenkin alakuloinen olo. En oikeen edes tarkkaan tiedä että minkä vuoksi. Asiat on kuitenkin ihan hyvällä tolalla eikä mitään suurempia murheita pitäisi olla. Silti on surullinen olo.

Käytiin eilen Matin kanssa kaupungilla. Kauppakeskuksen liukuportaissa tuli vastaan joku pariskunta, jonka nainen oli raskaana. Matti tuumasi siinä että onpas kivan pyöreä masu tuolla. Ei tuntunut mukavalta kuulla sellaista oman poikaystävän suusta.

Pienellä pelolla odottelen vappua kun mennään sinne ristiäisiin. Ainoa mitä siltä reissulta voi toivoa on se että Mattikin jotenkin innostuis vauvoista mutta tuskinpa sentään. Vähän turhan suuri toive taitaa olla. Niinkuin mun kaikki muutkin toiveet...