Tunnen itseni tällä hetkellä juuri sellaiseksi. Likarätiksi. Ainakin kaverini mielestä nähtävästi olen sellainen. Hän kohtelee minua niinkuin olisin jotenkin saastainen tai jotain. Missään hän ei halua minua auttaa mutta kun joku toinen pyytää samaa asiaa niin kyllä sitten onnistuu. Kuitenkin hän pyytää minua tekemään asioita puolestaan aj palveluksia itselleen. Tänään ei voinut kahviakaan keittää kun pyysin mutta sitten kun olin itse keittänyt sen kahvin niin kyllä sitten maistui hänellekkin.

Tällä ja viimeviikolla olen viettänyt suhteellisen paljon aikaa hänen huoneessaan koska olemme porukalla (4-5 ihmistä) katsoneet yhtä sarjaa. Jokakerta kun joku poistuu kesken jakson huoneesta vaikka vessaan tai puhelimeen jakso laitetaan pauselle. Aina, paitsi silloin kun minä menen. Vaikka erikseen pyytäisin pausettamaan niin ei. Hänen mielestään ilmeisesti myös rikon/sotken aina kaiken mihin kosken. Hänen pleikkariaan pelaavat usein yhteiset kaverimme mutta jos sanon jotain edes peleemiseen viittaavaa vastaus on aina että et todellakaan pelaa. Sama koskee hänen tietokonettaan, kitaraansa ja yleensäkkin kaikkea mitä hänellä on vaikka se ei olisikaan arvokasta. Tuntuu eihan helkkarin hyvältä joutua taas huomaamaan se kuinka olen jotain konetta tai esinettä niin paljon huonompi ja arvottomampi.

Ennen hän ei arvostellut minua, toimintaani tai mielipiteitäni. Oli niistä yleensä samaa mieltä ja jos ei olut niin vähintään hyväksyi minun kantani. Nykyään en voi olla oikeassa mistään tai edes ajatella asioista hyväksyttävästi. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän taikauskoinen ja taipuvainen joihinkin "yliluonnollisiin" kokemuksiin. Hän itse ei sitä ole mutta ennen hän hyväksyi sen että minä olen. Tietääkseni kertaakaan en ole yrittänyt tuputtaa hänelle mitään noihin asioihin viittaavaa mutta joka kerta kun puhun asiasta jonkun kanssa hänen kuultensa hän tyrmää kaiken ja alkaa selittää kuinka hänen mielestään se on huuhaata ym. Ymmärän toki jos hän on sitä mieltä mutta en minäkään hänen mielipidettään yhtenään ole tyrmäämässä.

Tämä asia minulle ennustettiin että tässä käy näin ja muistaakseni minun ennustuksen mukaan pitää vain jaksaa tämä "hyväksikäyttäminen" ja että sitä kautta saan palkkioni aikanaan. Sen varassa olen tähän asti yrittänyt jaksaa ja olla sanomatta mitä ajattelen mutta nyt tuntuu että en oikein jaksa enää. Tiedän että se on hänen huumoriaan mutta en tahdo millään kestää sitä että minulle ollaan jatkuvasti epäkohtelias ja minua haukutaan milloin miksikin. Tai että minua komennellaan kuin koiraa. Hänen puheistaan päätellen minun pitäisi kestää se ja paljon enemmänkin koska hän kestää sen.

Ilmeisesti olen nykyään täysin vääränlainen ihminen  ylipäätään mihinkään kun minua kohdellaan näin.