Aloitetaan äiti-tytär suhteesta. Eli Meillä oli ihan hyvä suhde kun asuin kauempana. Nyt suhde kärsii sitä mukaa mitä enemmän olemme saman katon alla. Joka kerta kun olen pidemmän aikaa kotona saan ihan varmasti kuulla jonkun osoituksen itsestäni missä olen huono tai mikä minussa on väärin. Viimeksi sain kuulla siitä kuinka puhun kuulemma liikaa. Myönnän kyllä että puhun paljon mutta en nyt liikaa varmaan kuitenkaan. Sen lisäksi kuulemma esitän asiat epäselvästi ja liian monen asianhaaran kauttaa. Kuulemma siskoni ei niin tee. Yleensä näissä jutuissa käy juuri noin. Ensin äiti sanoo mikä minussa on vikana ja sanoo sitten että siskossa sekin asia on paremmin. Muutaman kerran olen heittänyt että niin kyllähän se vanhin tytär on aina äidille tärkein ja paras muutenkin kaikessa. Kuulemma ei ole siitä kyse vaan siitä että minä vain ylireagoin. Sisko taas ei varmasti niin tekisi.  Alemmuuden tunteen ensimmäinen versio oli tämä.

Toinen ja kolmas alemmuuden tunteen muoto liittyvät kaveriini. hän aloitti vasta koulun samassa koulussa kuin minä, mikä on oikeen kiva juttu. Nyt kuitenkin näyttöää siltä että joka ikinen miespuolinen henkilö josta edes teoriassa saattaisin olla kiinnostunut on paljon enemmän kiinnostunut kaveristani kuin minusta.

KOlmas versio edelllämainittua tunnetta tuli koetuksi eilen ja se jatkuu vahvasti tänään. Nimittäin eilen vahingossa kävelin kaverin huoneesta pois hieman varomattomasti ja jalkani osui johtoon joka lojui lattialla. JOhto oli peliohjaimen johto ja oli kiinni lattialla olevassa pleikkarissa. JOhto irtosi pleikkarista ja sen seurauksena sain kuulla oikeen kauniisti käskyn painua vittuun ja ties mitä muuta. Puhuin samalla puhelimessa edellämainitus äitini kanssa. hänkin sattui kuulemaan vittuun panumiskäskyt ja ihmetteli kuinka kaverini sellaista kieltä käyttää. Vitutti se minuakin mutta lähinnä sen takia että taas kerran tunsin hyvin vahvasti olevani toisarvoinen jonkun elektronisen laitteen rinnalla. Parisuhteessa jään toiseksi tietokoneelle ja ystävyyssuhteessa näköjään pleikkarille. Hyvä elämä on.

Ja sitten vielä yksi juttu. Pari kuukautta sitten sanoin vuokrasopimukseni irti. Viimeinen vuokrakuukausi oli lokakuu ja sovin että lokakuun vuora otetaan takuuvuokrasummasta. Nyt olen kuitenkin saanut kirjeen vuokratoimistolta jossa kehotetaan maksamaan ko. kuun vuokra. Lisä tietoja kuulemma saa tältä ja tältä ihmiseltä siitä ja siitä puhelinnumerosta. Kun sitte yrittää ko. numeroon soittaa niin eihän sieltä tietenkään kukaan vastaa. NO en vittu minäkään vastais jos tietäisin olevani tyhmä ja tehneeni amatöörivirheen. Mutta minä en ookkaan asiakaspalvelussa ja se ei mun hommiin kuulukkaan.

hauskaa päivänjatkoa vaan.