Kuulin tänään ilkeämielisen juorun eräästä minulle kohtuullisen paljon merkitsevästä ihmisestä. Juoru kerrottiin minulle totena ja osittain se oli kuulemma kuultu osianosaiselta itseltään. Juttu meni kuitenkin aika paljon ristiin sen kanssa mitä mitä tiedän kyseisestä ihmisestä että pisti melkein naurattamaan. ei sitä kyllä silti ollut mukava kuunnella. juttua kuunnellessani tajusin myös osittain sen kuinka paljon se ihminen loppujenlopuksi minulle merkitsee. Ennen merkitsi enemmänkin ja jossain mielessä ehkä liikaakin. (Hän ei ole Matti)

Kuitenkin. Tajusin myös sen kuinka tyhmä olisin jos purematta nielisin kyseisen juorun ja uskoisin sen. samalla päätin etten enää koskaan usko kenestäkään ihmisestä yhtään ainoaa juorua jolle en itse tiedä olevan jotain tosipohjaa. Haluan säilyttää omat mielikuvani ihmisistä. Vaikka ne olisivatkin vääriä kokonaisuuksia ajatellen iin tottahan on kuitenkin se minkä itse näkee ja havaitsee. Olen myös sitä mieltä että totuus ei välttämättä ole kaikille ihmisille sama. Jokainen ihminen on erilainen ja kokee asiat eritavalla.

Ajatus voi olla naiivi mutta en jaksa välittää siitä. Tämä on vain Pohjimmiltaa optimistisen ihmisen ajatus.