Eilen olin Matin ja Matin pikkuveljen (4v) kanssa pihalla. Päivi maalasi aitaa. Joonas meni kiipeilemään vanhan ja ikkinäisen keittiöjakkaran päälle joka oli nurmikolla aika huterassa kohtaa. Kielsin poikaa kiipeämästä johon Päivi äyskähti että "miksei se siihen sais kiivetä kun se eilenkin siinä oli koko illan?" Tokaisin siihen vain että no en voinut tietää sellaista kun oli edellisen illan ollut itse sisällä. Ja että ajattelin vai että jos se vaikka putoaa siitä.

Oliko se sitten väärin että yritin edes vähän suojella hänen lastaan - taas kerran - joltain vahingolta. Minullekko siitä sitten huudetaan? Vai uskaako äiti että hänen lapsensa ei voi satuttaa itseään kun hän on viiden metrin päässä selkä poikaan päin maalaamassa aitaa?

Tälle naiselle en kyllä omia lapsiani hoitoon usko. En minkään ikäisenä tai kokoisena. Olkoonkin sitten niiden mahdollisten tulevien lasten mummo. Ihan sama minulle. Puhumaan opettelevaa lasta ei voi hänen hoteisiinsa antaa jollei halua että lapsen ensimmäiset sanat ovat perkele ja vittu. Eikä vauvaa tai yhtään minkään ikäistä hoitamista tarvitsevaa lastakaan koska se mikä hänelle on tärkeää seisoo tallissa neljällä jalalla ja joka ikinen lapsivieras joka talossa on käynyt sillä aikaa kun minä olen täällä ollut on sysätty jollekkin toiselle hoidettavaksi ja huolehdittavaksi.

Mieleen nousee kysymys että mikä pakko hänenkin on ollut neljä viatonta lasta maailmaan pukata kun ei riitä mielenkiintoa hoitaa kuin hevosia?