Heräsin tänä aamuna väärästä sängystä. Samasta sängystä olen herännyt monta kertaa aikaisemminkin. Silloin ennen Mattia. Nyt kuitenkin on melkoinen morkkis. Ei siksi että heräsin sieltä eikä siksi mitä siellä tuli tehtyä yöllä vaan siitä mitä yöllä tulin kertoneeksi toiselle osapuolelle. Kerroin hänelle tosiasian että hän on ollut ja on edelleenkin elämäni suurin rakkaus. Edes Matti ei saanut minua täysin unohtamaan häntä kohtaan olevia tunteita. Asia ei kaduta siksi ettei hän olisi saanut sitä tietää. Luulen että hän on tiennyt sen itsekkin. Se kaduttaa siksi että sainhänelle varmasti aikaan aika pahan mielen. Luulisin ainakin että siitä voi tulla itsellekkin paha mieli kun toinen kertoo tuollaista eikä siihen asiaan pysty vastaamaan. Siis vastaamaan samanlaisilla tunteilla.

Yritän tolkuttaa itseleni klisettä etää jos meidät on yhteen tarkoitettu niin pääsemme yhteen jossain vaiheessa elämää. Ja jos niin ei ole tarkoitettu niin edessä on jotain parempaa.