Hirveä huoli kokoajan tyttösestä vaikka tiedänkin että tällä erää kaikki on kohtuulllisen hyvin. Siis olosuhteisiin nähden hyvin. On varmuudenvuoksi teholla ainakin viikonlopun ja jos kaikki menee hyvin niin maanantaina tai tiistaina pääsee tavalliselle osastolle. Sitten saan myös numeron hänen huoneeseen ja pystyn soittamaan ja juttelemaan hänelle edes jotain. Kun vaan sitten olisi voimaa olla murtumatta täysin. Se ei oo minun asia tässä vaiheessa toitottaa toiselle omaa pahaa oloani vaan koittaa piristää ja auttaa niin paljon kuin mahdollista. Todellakin haarmittaa se etten voi mennä hänen luokseen katsomaan. Jospa pystyisin puhelimessa auttamaan edes hieman.

Tosiaan Hänen pikkuveli toimii tässä viestinvälittäjänä niin kauan kuin on tarpeen ja lupasi hommata mulle numeron sinne osastolle sitten kun tyttö sinne pääsee. Lisäksi kun puhuttiin tänään tämän pikkuveljen kanssa niin kysyin että olenko oikeessa kun arvelen että tää tyttö ei kuitenkaan oo sellasta tyyppiä että antais helposti periksi. Veli sanoi että ei ole. Vahva ihminen ja että on nostanut itsensä vaikeuksista ennenkin ja että eiköhän se lopulta tästäkin ittensä nosta. Toivottavasti. Jos olisi mahdollista ostaa toinen terveeksi niin ei olisi kovin montaa asiaa joita en voisi tämän tytön puolesta uhrata. Käskin viedä sellaisia terveisiä että jos tyttönen pelkää että minun suhtautuminen ja tunteet häntä kohtaan muuttuu tämän takia niin sitä hänen eii todellakaan tarviitse pelätä. Minä en häntä tämän takia feidaa. Sitäkin suuremmallaa syyllä yritän parhaani mukaan olla tukemassa ja auttamassa takaisin elämään syrjään kiinni ja jaloillee. Kirjaimellisesti.